SOTAVETERAANIJÄSENET

Sporttiveteraanit ry:llä on poikkeuksellinen ja erityinen kunnia nähdä jäsenistössään todellisia legendoja - sotiemme veteraaneja. Heitä on neljätoista (14) miestä: Tuomas Haapanen, Kalevi Karesniemi, Olli Kivioja, Aulis Lintunen, Valio Länkä, Paavo Poukka, Väinö Rantio, Oiva Roine, Matti Saarinen, Pentti Saukkosaari, Lasse Taiminen, Veikko Vatanen, Karri Wichmann ja Aimo Virkki. Lottia on kaksi (2): Hilkka Rantio ja Linnea Lehtonen. Näistä useat ovat vielä sitä paitsi moninkertaisia maailman mestareita yleisurheilussa tai hiihdossa.

Kaikkien kuvia ei ollut saatavilla, mutta tässä osa leikattuna erilaisista SpoVen tapahtumista. Ylärivissä Karri Wichmann ja Olli Kivioja SpoVen 25-vuotisjuhlissa, sitten Väinö Rantio ja Lasse Taiminen SM-viesteissä ja edelleen Lasse vuosikokouksessa sekä alarivissä kolme kovaa 85 v-sarjalaista: Aulis Lintunen, Paavo Poukka ja Pentti Saukkosaari SM-maantiejuoksuissa kuvattuna.

Kunniapuheenjohtajamme, sotaveteraani Lasse Taiminen kirjoitti Sporttiviestiin:

”Kaveria ei jätetä. - Me SpoVen sotaveteraanijäsenet: Tuomas Haapanen, Olli Kivioja, Aulis Lintunen, Paavo Poukka, Väinö Rantio, Pentti Saukkosaari, Lasse Taiminen ja Karri Wichmann pyrimme näyttämään nuoremmille spovelaisille, että vielä elää rintamalla syntynyt toverihenki. Osallistuimme SUL:n kunniakierroskeräykseen kukin 20 eurolla ja pyysimme omaisiamme ja tuttaviamme mukaan, siten saimme kokoon 310 euroa. Suomen tulevaisuus on lapsista, nuorista kiinni, niin on veteraaniurheilukin. Luokaamme heille mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset myös yleisurheilun harrastamiseen. Me olemme jo elomme illassa, mutta toivomme, että perinteemme jatkuisi SpoVessa meidän jälkeenkin.”

Mistä "Kaveria ei jätetä" ja sotaveteraaneista puhuttaessa oikein on kysymys?

Sodassa olleiden sotilaiden keskuudessa levisi rintama-ajan henkeä ja kriittisiä tilanteita hyvin symboloiva käsite ”kaveria ei jätetä” – eikä jätetty missään tilanteessa. Tämä toteutui myös sotien jälkeen, jolloin sotiemme veteraanit järjestivät itse sodassa vammautuneille ja myöhemmin ikääntyneille veteraaneille kuntoutusta ja hoitoa hankkimalla rahoitusta erilaisilla keräyksillä ja tekemällä vapaaehtoistyötä taistelutovereittensa hyväksi. Yhteiskunta katsoi sivusta. Kuultiin jopa sanottavan, ”mitäs menitte sinne”.

Suomi on vapaa maa – suvereeni valtio, jonka saavuttaminen on ollut maailman historiassa uskomaton tarina. Se on vaatinut 30 - 40-luvun suomalaiselta sotilaalta tahtoa ja taitoa sekä fyysistä kuntoa selviytyä epäinhimillisissä olosuhteissa ja puutteellisella aseistuksella määrällisesti aivan ylivertaisen vihollisen hyökkäyksiltä voittajana. Mikään muu maa ei ole siihen pystynyt.

Kului vuosikymmeniä, ennen kuin Talvi- ja Jatkosodissa isänmaan puolesta itsensä ja elämänsä likoon laittaneiden sotilaitten ja lottien uhraukset osattiin arvostaa ja laittaa oikeisiin mittasuhteisiin kotimaassamme. Suuri joukko sotaveteraaneista ei sitä koskaan ehtinyt kokea. Vasta viime vuosikymmenenä Suomen naapurimaissakin – Balttiassa ja Pohjoismaissa - on ymmärretty, mikä merkitys suomalaisella sotilaalla on ollut maailman ja länsimaiden historiaan. Ei pelkästään Suomi vaan myös Ruotsi ja koko Pohjola säilytti itsenäisyytensä suomalaisten joukkojen neuvostojoukoista saavuttamien voittojen ansiosta erityisesti Summan lohkon, Tali-Ihantalan, Njetjärven ja Ilomantsin kovissa taisteluissa. Nyt meidän ikäluokkien, myös jo veteraani-iässä olevien, ei tarvinnut syntyä Siperiassa, kuten balttialaisten ystäviemme. Jälkipolvien ei missään ikäluokassa ole tarvinnut hävetä kansamme menneisyyttä – kuten eteläisten naapurikansojen. Suomalaisten elämän perusarvoista suurin – vapaus – säilyi. Tänä päivänä Pohjoismaat luokitellaan maailman parhaiksi ja Suomi parhaaksi valtioksi ja kansakunnaksi.

Sotaveteraanien ja heidän saavutusten huomioiminen että perinteiden vaaliminen on jälkipolville jatkuva suuri haaste - myös tulevaisuudessa. Kuten Lassen viestistä on ymmärrettävissä, jotta urheilun toimintaedellytykset säilyisivät, tarvitaan keräystoiminnassa kuin myös muissakin urheiluseuran vapaaehtoistöissä perinteiden jatkajia nyt ja tästä eteenpäin.